Lähdettiin eilen Pikku-Hannan kanssa tekemään pieni maastolenkki. Hanna Nasulla ja minä Rambolla. Mentiin Kakkorintielle ja sitä aina Niemelään asti. Pellon poikki peltotielle ja siitä ylös maantielle asti. Otettiin muutama ravipätkä ja peltotiellä Hanna uskaltautui kokeilemaan laukkaa ja laukattiin se sit ylös asti. Rambokin meni tosi nättiä hidasta laukkaa ja Hanna pysyi hyvin Nasun kyydissä. 🙂 Tämä oli muuten Hannan eka maastolenkki ilman taluttajaa. Hannan tasapaino on kehittynyt huimasti viime kesästä! Isolla tiellä ravattiin vielä Hannan kotia asti ja pysähdyttiin siinä. Hannan porukat tuli ihmettelemään heppoja ja pikkuinen Jenni oli ihan halitoissaan hepoista. 🙂 Jatkettiin siitä käynnissä kotia ja hepat takasi laitsalle. 45 min oltiin lenkillä.
Tänään Hanna tuli kaverinsa Iikun kanssa ratsastamaan Nasulla. Hanna kävi kävelemässä alkukäynnit joentiellä ja sitten mentiin koulun kentälle. Aloitettiin ihan perus kulmien ratsastamisella käynnissä. Sitten harjoittelivat puolipidätettä, ihan sitä oikeaa johon kuuluu kaikki vatsalihasten käytöstä alkaen. Nasu alkoikin olla aika hyvin kuulolla ja sen jälkeen siirtyivät harjoittelemaan sitä ravissa ja lopulta tekivät pidätteen jonka jälkeen voltti ja voltit oli aikasta hienoja nyt. 🙂
Oli Iikun vuoro ja Hanna talutti Iikkua ekat kierrokset. Sitten alettiin Iikun kanssa vähän harjoitella ohjaamista ja pidättämistä. Kokeiltiin vähän raviakin ennenkö Hanna taas tuli selkään ja otti vielä laukannostot pitkille sivuille. Nasu alkoi kuumua laukkojen jälkeen, joten menin sillä vielä hetken itsekin. Sen piti taas pistää niin lujaa vastaa ja yrittää viskoa päätä ylös, kiilata pohjetta vastaan ja kaahata jotta hermo meinas mennä muutamaan otteeseen. Otin parit laukannostot molempiin suuntiin, ravailtiin ja sen jälkee kokeiltiin pohkeenväistöä. Siinäkin Nasun piti taas pistää ensin kympillä vastaa, kiilata pohjetta päin ja vouhottaa. Ja miksi, ihan vain sen takia että periaatteesta pitää hanata vastaan! Kun se lopulta vähän nöyrtyi, meni se aika hyvät väistöt… tosin puoliksi ravaten… Ratsastin vielä hetken käynnissä ja poni alkoi hakea muotoon. Mutta aina jos vähän ennen kulmaa pidätin, niin nousi pää ylös ja vauhti kiihtyi. Yhtään ei muka sais ottaa suusta kiinni, ja hampaatki on kunnossa että ei voi siitäkää johtua! Enkä edes nyppiny tai jääny vetämään. Loppuviimein päästiin kuitenki yhteisymmärykseen ponin kanssa ja se rauhoittui niin että Hanna pääsi kävelemään loppukäynnit.