Oon päteny huonoa omaatuntoa ku heposet on jääny viime aikoina niin vähälle huomiolle ja oonki ottanu nyt sit vähä itteäni niskasta kiinni. Tiistai aamulla kävin taluttaen molempien ponien kanssa jokirannassa sillä aikaa kun Matias niitti laitumelta heinän. Kami sai olla mennessä vapaana, mutta joutui takaisin naruun kun alkoi urpoilla. Ensin meni naapurin pellolle tienhaarasta ja hain sen takaisin tielle. No, tämä pässi päätti että hän nyt haluaa mennä sinne ja mukamas hiiviskeli peltoa kohti, mutta eipä ottanut yhtä asiaa huomioon. Välissä oli oja! Sinne sitten humahti Kami, niin että selkä vaan näkyi! Kami loikkas toiselle puolelle ja katteli ympärilleen ihmetellen mitä tapahtui ja jatkoi syömistä. Onneksi ei sattunut mitään, mutta kyllä voi olla järki löyhässä välillä!
Keskiviikkona (muistaakseni) Hanna tuli illalla kaverinsa kanssa ratsastamaan. Menivät koulun kentällä ja Hanna sai mennä pääosin ihan itekseen kun juoksutin siinä samalla Kamia liinassa. Kami meni suhteellisen hyvin, kun ottaa huomioon että keväällä viimeksi ollut liinassa. Toiseen suuntaa nousi jopa laukkakin, mutta toiseen ei sitten niin millään. Sain purra hammasta ja repiä tukkaa päästä kun se ei nyt muka millään vaan onnistunut toiseen suuntaan. Lopulta Hanna tuli avuksi pitämään liinasta niin että sain avittaa lähempänä Kamia juoksutusraipan kanssa ja saatiin se muutaman kerran nostamaan laukka. En tiä kumman oli enempi hiki, ponin vai omistajan vaikka itse laukka osuudet kesti lähinnä puolikierrosta. Hanna talutti Iikkua ja Nasua tiellä sen aikaa kun käveltiin loppukäynnit Kamin kanssa.
Torstai illalla pyysin Hannaa ja Ramboa seuraksi maastoon ja mentiin tekemään Jerkun lenkki. Mentiin isoa tietä Jokimäenkyläntielle (joka on näköjään muuttunu joksiki nauristieksi siitä päästä) asti aika paljon ravaillen. Jerkun kohdassa ravailtiin ennen alamäkeä ja ylämäki viiletettiinkin sitten laukalla. Nasun kans pysyttiin aika hyvin edellä, mutta mäki ja ponin maha teki tehtävänsä ja Rambo tuli ohi hitaasti mutta varmasti. 😀 Entisen Rahkolan kohdalla nostettiin vielä uudestaan laukka ja suoralla Nasu pinkoikin jo niin lujaa että Rambo ei päässytkään ohi. Tai sit ne vaan säälistä anto meidän pysyä edellä. 😀 Otettiin ravi ja käynti pätkä väliin ja nostin vielä laukan ennen isoa tietä ja koitin pitää sen rauhallisena. Isolla tiellä vielä kilsan verran ravia ja loppumatka käynnissä. Täytyy sanoa, että on Nasun käytös taas muuttunu vaikka liikutus on ollu vähänlaista. Nyt se seisoi tiellä taas odottamassa rauhassa kun Rambo jäi jälkeen eikä alkanu steppailla ja ravas jopa kotiapäin löysin ohjin rauhassa ilman kiihdyttelyjä! 🙂 Ja oli aivan ihana ilma ratsastaa. Ei ollu kuuma tai kylmä, eikä ötökäitäkään ollu hirveesti ja komia auringon lasku kruunas kaiken. 🙂
Eilen (perjantaina) tehtiin Rantakujalta heinät ja 77kpl tuli pyöröpaaleja. Riittää varmasti mun poneille ensi talveksi. 😀 Mä opettelin nostamaan paalia etukuormaajan trukkipiikeillä, kerran tais tulla muutama sentti maataki mukana. 😀 Ehkä sitä tarvii vielä harjoitella lisää. Kun saatiin heinähommat tehtyä, käytiin kotona ruokkimassa koirat ja suihkussa. Sitten takaisin Hyyppään ja treenasin Kamin kanssa vähän näyttelyjuttuja samalla kun annoin iltaruuat. Kyllä se osaa paikalla seistä, mutta eri asia missä asennossa. Laitsalla se ei suostunu juoksemaan, sain vetää vaan perässä. Tiellä ravasi sitten oikeinkin nätisti.
Kamin jälkeen suitsin Nasun ja lähdin sen kanssa ilman satulaa maastoon. Matias käveli meidän kanssa Velin mökille ja jäi sinne saunomaan. Me mentiin Nasun kanssa Kakkorintielle. Kun nostin ekan laukan ylämäessä, Nasu alko vetää päätä alas ja olis varmaan pukittanu, mutta onneksi osasin odottaa sitä ja vedin ohjasta pään sivuun ja hidastin. Uus nosto ja sit sujui jo hyvin. Laukattiin vielä toinenkin pätkä ja jäätiin sit yhdelle kesantopellolle hetkeksi pyörimään raviympyröille. Kovin on lujassa että Nasu myötää niskasta. Tai myötää se, mutta ei pysy sielä. Kai se olis hyvä Nasunki kans mennä tunnille, mutta ku nyt se ainaki on niin lihava jotta en varmaan mee. Kun päästiin takasi Rantakujalle, laukattiin viel pelto ylös ja vähä laitumen viertä. Kami juoksi toisella puolella. Ravilla pellon ympäri ja sitten kävin pesemässä Nasua ja taluttelin sen laitumelle.
Kamilla on päässä kauheat kärpästen syömät reiät eikä oikein mikää oo meinannu auttaa. Nyt sain tervalaastaria ja se on onneksi näyttänyt vähentävän ötököiden kiinnostusta ja ne on päässy jopa rupeutumaan. Nasua ei ötökät syö ollenkaa niin paljon.