Temppukoulu :P 24 lokakuun, 2011

Eilen oli tylsän harmaa sää enkä jaksanut lähteä ratsastamaan. Sen verran sain kuitenkin itseäni niskasta kiinni, että ajattelin kokeilla opettaa poneille jotain temppuja. Oon saanu just sopivasti porkkanoitakin vähä sieltä sun täältä, niin on jotain millä palkata poneja. Aloitin Nasun kanssa ja ihan vaan siitä ensin että ehdollistin sen naksuttimelle (naksu -> palkka). Se ei ollu aiva niin yksinkertaista, kun Nasun  mielestä sitä pientä muovista laatikkoa piti pelätä! *pyörittelee silmiään* Oikeesti hei?! Tuolla ponilla kyllä naksuu välillä päässä ja pahasti! Eikä se itte naksu niinkään pelottanut, vaan se kun siinä naksuttimessa roikkuu rengas (jolla sen saa kiinni esim. koulutusliiviin) joka kolahtelee osuessaan siihen muoviin, niin voihan siihen vaikka kuolla… *lisää silmien pyörittelyä* No, aika pian Nasu kuitenki tajus että se ei kuole siihen naksuttimeen ja päästiin aloittamaan itse harjoittelu. Aloitettiin ympäri pyörähtämisen opettamisella. http://www.youtube.com/watch?v=h21rM1FEQ18

Nasu hoksas jutun aika pian, mutta ilme oli kyllä vähä sellanen jotta kiviäki kiinnostaa. Kun koitin ottaa narun pois, Nasu teki sen onnistuneesti pari kertaa mutta sitten alko tinttailla ja luimia ja otin sen uudestaan kiinni. Kokeiltiin myös kumartamisen harjoittelua, mutta Nasu asenne koko hommaan oli ihan väärä. Jätin homman sit sikseen sen kanssa ja menin Kamin luo. Kamin kanssa otettiin ensin vähän köysiharjoituksia, kun se ei aina muista kunnioittaa ihmisen reviiriä. Sitten kokeilin senkin kanssa tuota ympyräharjoitusta. Kami äkkäs sen äkkiä ja sen kanssa on ihan toisenlaista tehdäkkin, kun se on uteliaan kiinnostunut ja haluaa oppia. Nasulla on vaan asenne vamma kaikkeen tekemiseen ja jos se ei heti ymmärrä se ei tee joko mitään tai alkaa tinttailla.

Kokeilin myös harjan nostamista jonka opetin Kamille viime talvena. Hetken muistelun jälkeen Kami muisti mikä oli homman nimi ja kohta sain heittää harjaa 2-3m päähän ja Kami kävi sen nostamassa sieltä. 😀 Mulla on kohta noutava poni. x) Vähän peruuttamistakin treenattiin ja sen Kami muisti hyvin. Kamin onnistuneiden haroitusten jälkeen ajattelin vielä mennä Nasun luo, mutta kun olin ottamassa sitä kiinni se lähtiki pakittamaan sen näköisenä kun olisin yrittäny sen niskaan ja laukkas toiseen päähän laidunta. Ajoin sen sit menemään ja siinä se sitten laukkaili ainakin kymmenisen minuuttia ja jos yritin vähän saada sitä hidastamaan ja lähestyä niin se lähti pukitellen pois. Siinähän sitten juoksi enkä antanut sen pysähtyä ennenkö oli valmis yhteistyöhön.

Tänään oli komia ilma, mutta mahakivun takia en pystyny lähteä maastoon. Sen vuoksi otettiin tänäänki sit vain temppujen harjoittelua. Tai Nasua juoksutin ensin 20 min. liinassa vähä kaikissa askellajeissa ja sitten vasta alettiin ”temppuilu”. Nyt Nasu teki pyörähdykset paljon paremmin kuin eilen eikä koko ajan korvat luimussa. Kumartamistakin otettiin ja ainakin homma onnistui jo sinnepäin. Peruuttaminen sujui, kun olin itse vasemmalla, mutta kun menin oikealle meinas poni vain jumia paikalleen. Hoksas kuitenkin että peruutuksen voi tehdä ihan hyvin olin mä kummalla puolella tahansa.

Kamin kanssa otettiin ensin taas köysiharoitukset ja sitten ympyräharjoitus. Muutaman toiston jälkeen Kami teki sen jo ilman narua käsimerkin ja äänikomennon avulla. On tuo varsa vaan fiksu kaveri! Sitten otettiinkin ruuasta luopumisen harjoitus (namin saa kun lopettaa namin ”kaivamisen” ja kääntää pään poispäin). Kami kun ei ihan oo tajunnu, et vaikka se saa kädestä namia, sen ei tarvi koko aika höplöttää huulillaan niitä tai kaivaa taskuja. Muutamaan otteeseen on meinannu hampaillaki kokeilla. Aikansa yritettyä Kami älys tämänkin jutun ja pian se käänsikin pään heti pois kun otin namin käteen ja laitoin sen nyrkkiin. Sitten otettiin taas vähän peruuttamisen harjoittelemistakin. Kamin kanssa on todella tärkeä muistaa vaan seistä välillä paikoillaan ja rapsutella sitä… se kun alkaa äkkiä koko ajan tarjota johonkin suuntaa liikkumista ja hyörii ku väkkärä hetken päästä. Tarkoitus on tajuta se, että temppuja tehdään vain silloin kun pyydetään ja palkankin saa vain silloin. Muun ajan voi seistä ihan rauhassakin. Ties mitä temppuja tuo Kami vielä oppii, kun mä opin ensin opettamaan niitä! ^^

Maastoilua, maastoilua… 21 lokakuun, 2011

Eilen oli aamusta kiva keli vaikka vähän tuulikin. Käytiin kiertämässä Nasun kanssa Jerkun lenkki ja takaisin tullessa koukattiin vielä hietamontun kautta ja käytiin siä vähä ”kiipeilemässä”. Vähän yli tunti saatiin reissulla kulumaan. Pääasiassa taas käynnissä ja ravissa mentiin. Kerran nostin kummankin laukan. Nasu ei vain meinaa nostaa oikeaa laukkaa maastossa ollenkaan. Ei oo ihan tainnu mennä laukannosto perille asti… Nasu hikos aikalailla, joten harjauksen jälkeen loimitin sen. Poni tarhaan ja kävin kattelemassa naksuttimen taskuuni ja muutaman palan porkkanaa. Menin Kamin tarhaan ja otin sen kiinni. Otettiin ihan vaan väistämistä pyynnöstä. Nyt annoin merkin raipalla naputtamalla. Ekoilla kerroilla kun onnistui, aina naksu ja perään nami. Kun namit loppu käytin vain positiivista vahvistamista, eli lopetin pyynnön kun varsa liikahti oikeaan suuntaan. Tätäkään ei oo hetkeen harjoiteltu, mutta hyvin se näytti menevän.
Iltaa kohti tuuli taas yltyi ja alkoi satamaankin. Hain heppaset sisälle puoli 10 aikoihin kun pääsin hallituksen kokouksesta kotia.

Tänään oli vielä ihanampi keli kuin eilen ja hain Nasun hoitopaikalle heti aamusta, kun sain tallihommat tehtyä. Nasu on viime kerroilla alkanut väistää sivuun kun sille laittaa satulaa. Nyt otin sen irti seinästä ja aina jos koitti väistää, laitoin sen juoksemaan ympyrää. Aluksi se pomppi ja laukkaili ja kerran hyppäs pystyynki, mutta aika pian valitsi nätisti seisomisen ja satuloinnin juoksemisen sijaan. Suitset viä päähän ja sit lähdettiin Töyhtöhyypän kierrokselle. Tällä kertaa kierrettiinkin sen toisinpäin. Siinä tulee enemmän käyntiä kun on enempi alamäkiä noin päin kiertäessä. Nyt otettiin pitkästä aikaa vähän pidemmät laukat joiden jälkeen Nasu tosin sai  melko pitkät käynnit jotta hengitys tasaantui ja sit välillä ravailtiin kun tienpinta sen salli. Yhdessä välissä Nasu meinas alkaa tinttailla ja yritti vissiin vähä pukatakki, mut lopetti kun hermostuin. Hietamonttu oli kotimatkan varrella ja käytiin siäkin kiipeämässä muutama mäki. Parit käynnissä jonka johdosta Nasu meinas hyytyä ennen huippua. 😀 Viimeinen nousu laukattiin ja siitä sit köpöteltiin kotia. Piti loimittaa Nasu taas kun hikos. Mut ehkä se tarkoittaa sitä että sen kunto kasvaa hissukseen… ? 😀  Tunnin lenkki tehtiin taas.Satuloinnista tuli mieleen, että pitäis varmaan saada hieroja kattomaan Nasua jos väistääki kipujen takia. Kun vain olis rahaa… tänään tuli hylätty eläkepäätös ja viime viikolla ne vei työmarkkinatuenki, joten tällä hetkellä oon ihan ilman tuloja. Rahaa ei oo oikeestaan mihinkää tällä hetkellä. 😦 Sitä vaan ihmettelee, et miten ne taas kerran sai musta näkemättä työkykyisen, vaikka omiin aloihinsa erikoistuneet asiantuntijat seuras ja testas mua 5 viikkoa kuntoutuksessa ja totes työkyvyttömäksi… alkaa loppua ideat ja yritys jaksaa enää tapella noiden kanssa…

Kami haluaa olla rodeoponi… 18 lokakuun, 2011

Päivä oli taas harvinaisen harmaa ja tuulinen. Ei kuitenkaan satanut ja lämpöasteita oli jopa 8,5 joten käytiin tekemässä taas Nasun kanssa Töyhtöhyypän kierros. Mentiin taas aika paljon käyntiä ja koitettiin mennä pellon reunoja aina kun mahdollista. Nasua ottaa vähän kivet kavionpohjiin noilla isoilla teillä. Aina kun tuli vähän pehmeämpää tietä ravattiin. Yks pätkä otettiin laukkaakin jokirannassa. Viimeksi niin kamala siltakaan ei pelottanut enää niin kovasti. Vähän Nasu tuijotteli siltaa kun käveltiin siitä yli, mutta meni ilman pysähdyksiä siitä. 🙂 Lenkki kesti tunnin ja olin kyllä yllättynyt kun Nasu ei säikkynyt mitään vaikka oli  niin kamala tuuli…. Kami sen sijaan järjesti kohtauksia Nasunkin edestä…

Eli otin Kamin käsittelyyn kun sain Nasun takaisin tarhaan (loimitettuna, kun hikos lenkillä).  Ei päästy edes hoitopaikalle asti kun Kami sinkos ensimmäisen kerran eteenpäin. Käveltiin samasta kohtaa uudestaan ja taas se rynni edelle. Taluttelin sitä hetken puutarhassa ja se säpsähti vähän väliä ja lopulta tajusin että se säikkyi tuulessa kahisevia lehtiä. Siinä vaiheessa aloin miettiä, että uskaltaako sitä edes laittaa seinälle kiinni ettei saa vetopaniikkia… no laitoin kuitenkin ja sain harjattua ja satuloitua sen, kunnes yhtäkkiä se  veti taaksepäin, teki rodeohypyn suoraan ilmaan ja kiskaisi ittensä irti! Meikäläinenki lensi melkei turvallensa siinä rytäkässä. Kami lähti rodehyppyjä tehden miljoonaa takapihalle ja perässä tuleva riimunnaru sai siihen vielä vähän lisää vauhtia! Onneksi se juoksi vain Nasun tarhan portille.

Talutin Kamin takaisin hoitopaikalle ja laitoin sen nyt vain valesvireeseen, ettei pääse taas livahtamaan jos keksii uudestaan säikähtää jotain. Mä en edes oikein tiedä mikä sen sätkyn aiheutti… harjoilla se leikki ja nakkeli niitä, et olisko sit pelästyny ku harja kolahti pakkiin… noh, sain sille kuitenkin suitsetkin päähän ja menin juoksuttamaan sitä liinassa pellolle. Sielä ei kyllä oikein käyntiä lujempaa voinu mennä, kun pelto on niin pehmeä, mut otettiin sit pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä. Hetken pyöritin Kamia siinä ja sai se  jonku hepulin siinäkin kun Nasu villitti tarhassa, mutta rauhoittui äkkiä. Mentiin hoitopaikalla ja otin suitset pois, mutta laitoinkin ne vielä muutaman kerran takaisin päähän. Kami kun on alkanut välillä venkoilla suitsittaessa, niin muutama toisto teki sille oikein hyvää. Lopuksi ei yrittänyt yhtää nostaa päätään. Viime kerralla laitoin sen kuolaimiin pellavaöljyä kun laitoin ne sille ja se otti ne tosi hyvin suuhun. 😀 Käytiin vielä kävelemässä pieni lenkki mettän ympäri ja vaikka Kami siinäkin vähän säpsyi lehtiä pahimpien puuskien aikana, niin ei enää lähtenyt rynnimään.

Maastoilua ja ”lomittamista” 15 lokakuun, 2011

Hanna tuli perjantaina suoraan koulusta meille. Haettiin ponit laitsalta, laitettiin Nasu ratsastuskuntoon, Kamille suitset ja lähdettiin maastoon. Kamin piti hirveesti taas alkumatkasta säpsyä kaikkea ja yritti se kiilailla mun edellekkin. Suurin piirtein puolessa välissä Kamikin alkoi rauhoittua ja pystyttiin nauttimaan kävelystä. 😛 Hanna kävi aina välillä ravailemassa meidän edellä ja ravas sit takaisin meidän luo. Kierrettiin Hakasen lenkki joka menee mettätiellä äitin ja isän talon takaa. Takaisin palanmatkaa isoa tietä ja sit suikattiin taas mettän puolelle ja oikaistiin porukoiden pihan ohi alatielle josta pääsee suoraan meille. Poikettiin tulles hietamontulla ja Hanna käveli yhden mäen alas tarkoituksena ravata se ylös. No se ei mennykkää aiva niinku piti, vaan Hanna nosti ravin ja yritti väistää yhtä eteen kaatunutta oksaa ja Nasu nosti laukan. No siinä vaiheessa kun tuli pieni nousu niin Hanna pyörähti Nasun kaulan yli maahan – suoraan Nasun eteen! Ajattelin jo että nyt kävi pahasti, mutta Nasu nosteli korkealle jalkojansa ja loikki Hanna yli niin että ei osunut siihen. Ja Hanna piti taas sitkeesti ohjista kiinni, eikä poni päässy karkaamaan omille teilleen. Mä en varmaan koskaa opi sitä taitoa… nimim. joskus kävelly 3km maastosta kotia ku poni on karannu edeltä sinne ja odottanu tallissa…. >:)

Hanna nousi takaisin satulaan ja kokeilivat uudestaan ja nyt pysyi ravi yllä ja pääsivät mäen onnellisesti ylös. Käveltiin kotia ja hoidettiin ponit. Illemmalla laitoin tolpat pellolle toista tarhaa varten ja tänään vedin siihen langan ja Kami pääsi vielä laiduntamaan vihreälle. Nasu jäi jokseenkin pettyneen näköisenä kaluttuun tarhaansa. 😀 Eilen illalla kävin tekemässä Sorvarissa iltatallin Heidin (kävi joskus hoitamassa mun eestinheppa Riniä) kanssa. Ja tänään talli sekä aamulla että illalla. On se vähän toista kantaa heinää ja vettä 12 hevoselle sen kahden sijaan. 😀 Ei aiva puolessa tunnissa hoidu. Ja ihana pikkuinen Purjo-Petteri on kyllä niin suloinen! Totesin aamulla sitä ulos viedessä, että se on ihan selvä tuleva estehevonen. Loikkas joka kynnyksen ja maassa olevan vesiuran yli ja lopuksi viä ku päästin sen tarhaan juoksi miljoonaa heinäkasaa kohti ja sen yli. 😀 Ja on noi PV-varsat vähä toista kokoluokkaa ku Kami. Tyypit muutaman kuukauden ja ne on jo nyt yhtä isoja ku Kami oli yli puolenvuoden iässä.

Tänään ehdin sen verran heppastella Nasun kanssa, että käytiin tekemässä puolentunnin maastolenkki ilman satulaa. Ihan vaan 1/3 Jerkun lenkistä ja pääosin ravaten. Toki alku ja loppukäynnit siihen.

Maastoilua ja satulaan totuttelua 13 lokakuun, 2011

Meinasin vähä nukkua pommiin aamulla, mutta äiti onneksi soitti ja herätti mut. Hepat pääsi sen takia vasta puol ysiltä ulos. Tein tallihommat, hoidin puput ja kävin juomassa aamukahvit. Sitten hain Nasun hoitopaikalle ja lähdettiin maastoon. Kierrettiin Töyhtöhyypän kierros. 😀 Ollaan se joskus toissakesänä menty kerran Marjon ja Poken kanssa. Nyt se on kiva tehdä ku asutaan sen varrella. Tunnin lenkki siitä tuli kun mentiin se melko rauhassa käynnissä ja ravissa. Ja maisemat on mitä parhaimmat! Jokimäenkyläntiellä meinas matka tyssätä kun sinne oli rakennettu uus silta ja Nasu päätti että hänhän ei sen yli kävele. Lopulta mun oli pakko tulla selästä alas ja talutin sen p

ari kertaa siitä yli. Sen jälkeen se onnistui ratsastaenki. Muuten lenkki sujui ilman ongelmia ja Nasu oli kiva. Fleeceloimi piti taas laittaa päälle tarhaan kun hikos edestä.

Hain Kamin vuorostaan hoitopaikalle. Harjasin sen ja nostelin kaviot. Sitten kokeiltiinkin ihan uutta juttua, nimittäin satulaa. Annoin Kamin ensin nuuhkia sitä ja kun siinä oli tuttu Nasun haju niin ei se siitä mitään piitannu. Sain laittaa sen selkään ja se oli siinä. Vyön kiristämisestä Kami ei oikein perusta (valjaidenkaa kans), mutta kun sen tekee hissukseen vähä kerralla niin se on ok. Laitoin Kamille suitsetkin ja mentiin sitten pellolle. Juoksutin sitä hetken liinassa molempiin suuntiin ja sit käytiin vielä kiertämässä pieni lenkki kävellen mettän ympäri. Kami oli kyllä oikein fiksusti.

Illemmalla Matti kävi vuolemassa ponien kaviot. 9 viikkoon pääsi väli venymään, mutta Kamin kavioista ei silti paljoa tarvinnut ottaa ja ne oli muutenki tosi hyvät. Nyt ne on viä paremmat. Nasun etukaviot oli vähä pitkät, mutta nekään ei vielä pahat. Eiköhän noilla kavioilla pärjätä siihen asti ku pitää laittaa Nasulle talvipopot.

 

Tuleva ratsuponi 🙂

Jerkun lenkki 11 lokakuun, 2011

Monena päivänä pitäny taas päästä maastoon Nasun kanssa, mutta flunssa meinas iskeä päälle uudestaan ja eilen satoin niin en tieten tahtoen sit halunnu mennä kastelemaan itteäni. Eilen saatiin varakarsinat valmiiksi ja ponit pääsi ekaa kertaa tänä syksynä omiin karsinoihin! Nyt alkaa Nasulla dietti! Käytiin tänään aamupäivällä keräämässä aitalangat äitin kans pois laitumelta. Pitää hakea vielä tolpat niin saan tehdä tohon pellolle viereen vielä toisenkin tarhan. Saan ponit päiviksikin omiin tarhoihin ja pystyn paremmin kontrolloimaan Nasun syömistä.

Tänään pääsin viimein Nasun kanssa maastoon. Kierrettiin Jerkun lenkki. Tuntui vähä hassulta kattella tuolta toiselta puolelta mäen päältä ja todeta että tuolla se Välimäki on… ja tosiaan, mähän asun siä! 😀 Lenkki lyhenee nyt sit about viiteen kilsaan, kun asutaankin sen varrella eikä palassa matkaa. Nasulla oli Kuuttilan (naapuri) mäessä vielä sen verran paljon virtaa, että lähdettiin käymään hietamontulla. Sai poni vähän kiipeillä sielä ja se kyllä sit kummasti rauhoitti sitä. 😀 Oikaistiin äiteen ja iskän takapihan poikki polkua pitkin kotia. Aadakin (äitin koira) tuli meitä moikkaamaan, vaikka vähän sitä jännitti Nasu.

Lenkki kesti suunnilleen 45 min. ja mentiin paljon pitkiä ravipätkiä. Pari laukannostoakin otettiin ihan vain muodon vuoksi, mutta ei sen kummemmin laukkailtu. Loppumatkasta mentiin aika paljon käyntiä ja se tuntui riittävän kyllä Nasulle montulla kiipiämisen jälkeen. ;D

Kotona hoidin Nasun ja se oli hionnu sen verran että laitoin sille fleeceloimen ja siihen päälle viä sadeloimen jos alkaa satamaan.

”Äbläb” 😛

Kami mussuttaa tyytyväisenä heiniään uudessa karsinassa 😀

”Jaa, toitte sitte tyhjän telineen! Missä se kivi on?!”

Täällä ollaan… ja muutettu on! 8 lokakuun, 2011

Hieman on jäänyt taas blogin pitäminen. Toisaalta oli viikon kipeänä enkä kyllä ponien kanssa juuri muuta tehnyt kun kävin ruokkimassa ne laitumella ja laittamassa ne suojaan/päästämässä pois että eipä sitä mitään kirjoittamisen arvoista olis ollukkaa… mutta nyt taas on! 🙂

Saatiin siis viime sunnuntaina avaimet uuteen tupaan ja tohinalla sit tehtiin muutto! Nyt on jo tavaratkin suurinpiirtein löytäneet paikkansa pientä yleistä krääsää lukuunottamatta josta ei tiä pitäiskö vai heittäiskö pois. Iloinen uutinen oli se, että kirppikselle viemät tavarani oli poikinu yhden 86€ rahaa. 🙂 Rahaa sekin on varsinkin nyt kun joutuu taas Kelalta omiaan odottamaan… -_-

Eilen haettiin Marjon kanssa ponit pois laitumelta kotia. Marjo ratsasti Nasun ja mä talutin Kamin. Matkaa oli 3,5km. Kami pelästyi aluksi jokaista autoa ja pomppi sivuun. Muutama auto kun oli kohdattu, niin lopulta edes kauppa-auto ei pelottanut poikaa. On se kiva kun se on nopea oppimaan, varsinkin kun tuolla pätkällä tuli niitä autoja ihan kiitettävästi. Nasu oli ihmeen kiltisti vaikka oli kauhe tuulikin.

Kun ponit pääsi uuteen tarhaan, ne oli heti kuin kotonaan…. ruoka ensimmäisen mielessä. 😀 Jossain välissä kun oikein tuuli ne villitti, mutta pysyivät aitojen sisäpuolella. Illan aikana Matias väsäsi tilapäiskarsinoita, mutta se homma menikin takapakkia. Kun hain Nasun sisälle, alkoi laudoitus natista siihen malliin että arvasin että se ei kestä ja kohta meniki lauta poikki. Ponit takaisin tarhaan ja raivattiin niille tila ulkoradin päädyssä olevaan latoon jossa ne sit kyl näytti viihtyvän yönsä oikeinkin hyvin. Eikä seiniä oltu edes syöty! 😀 Aamulla oli ihana viedä ponit tarhaan ja touhata koirien kanssa ulkona… tämä on vain tuntunut heti ensi hetkestä lähtien omalta kodilta ja kaikki elukoita myöden viihtyy. ♥

Tänään Matias purki laudoituksen varakarsinoista ja teki niihin lattioita uusiksi jotta ne kestää varmasti. Kivempi kuitenkin siitä siivota kuin hiekalta. Toki jos homma jää kesken ni menee ne vielä toisenkin yön ladossa. Nasun ruuan säännöstelyn vuoksi olis vain hyvä saada ne yöksi jo omiin karsinoihin. Vanhan navetan, tulevan tallin puolella on edistytty sen verran että parret on purettu ja osa sementtilattiasta hajotettu. Se oli niin ohut, että sen sai helposti paloiksi ja voidaan syventää lattiaa sen verran että saadaan karsinakorkeudeksi 2,3m. Kolme 10m2 karsinaa saadaan sinne tehtyä ja toiselle puolelle jää sit 2,5m leveä käytävä jossa on sit hyvä hoidella ja kengittää hevosia. 🙂

Tätä näkymää ei voita mikään ^^

 

Talliprojektia